keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Viikko 18/keskiviikko: tietoisuuden herääminen

Polkujuoksu on maailman helpoin urheilulaji yhdessä mielessä. Sitä voi treenata missä vaan. Perusidea on se että jalat erityisesti reidet ja ponnistuslihakset (jalkaterä, pohkeet) oppivat kestämään rasitusta. Väsyneenä jopa asvalttijuoksu on hyvä lajitreeni.

Iltapäivällä kävin kuitenkin Nikon kanssa polulla. Käytiin tsekkaamassa Mikkeli Trail, 12.6 kilometriä 1h 27min 24s (6.54/km) sykkeellä 115, yhteensä 17km / 2h. Jalassa oli tämmöiset Hoka One One SpeedGoatit

Illalla oli sitten vuorossa Antin Tallin lenkki jossa oli Emma, Titta, Mirva, Eetu ja Juuso. Käytiin Laurikkalan mäen päällä, yhteensä 8km. Juostiin vähän polullakin mutta pääasiassa tavallista tietä. Minulle kertyi sitten verryttelyineen 18km.

Äsken kävin vielä iltalenkin 3km joten tänään yhteensä 38km ja toukokuussa nyt 84km. Yli 10% tavoitekilometreistä on taputeltu. Pitkään juoksemisella useampana päivänä peräkkäin on uskomattomampi vaikutus ihmispsyykeen kuin muistinkaan. Aivan kuin itsetietoisuus heräisi mekaanisesta ja unenkaltaisesta olotilasta. Erityisen vahvasti tämä tapahtuu kun juoksee hyvässä seurassa vaikka eivät yksin juostutkaan kilometrit mitään roskakilometrejä ole. Kuitenkin ryhmä jotenkin auttaa ainakin minua tulemaan paremmin tietoiseksi omista potentiaaleistaan. Mutta se vaatii kuitenkin sen juoksun ja se vaatii kenties yksinäisetkin kilometrit ja jopa ajoittaisen juoksemattomuuden että asian huomaa. Aivan kuin ei yksin asvaltti riitä polulle vaan pitää juosta myös polulla. 

Että tämmöistä tänään. Jo kolmas peräkkäinen päivä blogia. Tämä tekee hyvää kunhan ei kirjoittele ihan mitä sattuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti