perjantai 1. syyskuuta 2017

vko 20 - 35: Kesä 2017

On kulunut 3,5 kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin tätä blogia. Aloittaessani viime vuoden lopulla ajattelin että tämä on se "lopullinen" blogi kaikkien aiempien kokeilujen jälkeen. Ehkä tämä onkin koska olen nyt kuitenkin palannut kirjoittamisen ääreen. Väliäkö tuolla jos päiväkirjan pito ei ole ollut päivittäistä? Joskus yksi päivä voi olla oikeasti yksi päivä mutta joskus se venyy huomaamatta sataan päivään.

Metsässä aika ja paikka joskus katoavat
Olen nyt juossut 2841 kilometriä ajanjaksolla 1.1. - 31.8.2017. Tällä tahdilla kertyy vuodessa n. 4262km mutta tavoite on enemmän. Heinäkuussa juoksin 504km (treeniä 90 tuntia, 12200 nousumetriä), elokuussa 344km, touko-kesäkuu ei ole harjoitusmäärien osalta maininnan arvoinen.

Sen sijaan kesäkuu oli minulle urheilijana melko mullistava koska osallistuin ensimmäisen kerran maailmanmestaruuskilpailuihin. Kyseessä oli polkujuoksun MM kisa Italian Badia Pratagliassa 10. kesäkuuta. Siellä 49km matkalla olin miesten sarjassa 96:s. Reitillä oli kokonaisnousua yli 3000 metriä ja aikaa vierähti lähemmäs 6 tuntia voittaja Luis Alberto Hernandon juostessa alle 4,5 tunnin.

MM-joukkue avajaisissa, (kuva Jani Oravamäki)
Tuloksellani olin kuitenkin neljänneksi nopein suomalainen mies. "Loppukirissä" taakseni jäivät Tero Halme, Tomi Mikkola ja Joni Seppä jotka kuitenkin tulivat kaikki 7 minuutin sisällä maaliin. Reitin varrella tilanteet sijoitusten suhteen vaihtelivat melkoisesti. Suomen kahdeksas edustaja Joonas Kortelainen joutui terveydellisten ongelmien takia keskeyttämään. Hän olisi todennäköisesti voittanut minut selvästi. Edelleni ehtivät Henri Ansio huikealla neljännellä sijallaan - jota pidän itse asiassa vuoden 2017 kovimpana suomalaisena urheilusuorituksena - sekä Tomi Halme (34:s) ja Eetu Nordman (56:s). Myös Maija Oravamäki (11:s) ja Jaana Mononen (29:s) olivat minua nopeampia kuten moni muukin nainen mutta ultrajuoksussa naiset ovat tyypillisesti suoriutuneet hyvin joten ei se ollut järkytys tai edes yllätys. Kolmas maaliin tullut suomalaisnainen Mira Hämäläinen-Iho sijoittui myös kohtuullisesti (66:s). Neljäs edustaja Irina Nousiainen kaatui ja joutui keskeyttämään. Onneksi ei käynyt pahemmin. Joukkuekisassa miesten joukkue oli (mielestäni erinomaisesti) 7:s ja naisten kisassa 8:s.

avajaistunnelmia
Matka muuten oli hieno kokemus. Joukkuehenki oli hyvä. Huolto pelasi. Badia Prataglia on persoonallinen pikkukylä Toscanan maakunnassa Keski-Italiassa. MM-kisoissa oli ihan oikea arvokilpailutunnelma. Osallistuja tunsi olevansa osa lajin "huippu-urheilijaperhettä". Tapahtumassa oli kuitenkin rento ja välitön tunnelma. Reitti oli kaunis ja vaativa joskin alamäet yllättivät minut "helppoudellaan". Vastaavasti ylämäet olivat todella sikamaisia, useassa kohtaa mentiin yli 30% jyrkkyyskulmassa ja väli 35-45km oli käytännössä kokonaan nousua laakson pohjalta n. 500-600 metrin korkeudelta n. 1400m korkeuteen.

polku italialaisittain

Badia Prataglia
10km kohdalla (kuva Salomon-Suunto Racing Team)

MM-kilpailu synnytti minulla uuden kipinän sekä polkujuoksua että "huippu-urheilua" kohtaan.

Viikko Italian kisojen jälkeen oli kuitenkin luvassa perinteiseen tapaan Jukolan viesti, tällä kertaa Pohjois-Karjalan Enossa jossa kilpailimme SK Porrassalmen joukkueella. Tällä kertaa joukkue pääsi läpi ja suoriutui 1700 veljeslauman joukossa aivan kohtuullisesti sijalle 855. Vuoden päästä jatketaan!

SK Porrassalmi Jukolassa (kuva Paula Pesonen)
Juhannuksena kävimme Antin Tallin juoksuryhmän porukalla Neitvuorella polkujuoksemassa. Mukava retki mutta vilustuin ja jouduin aloittamaan heinäkuun harjoitukset flunssaisena. Osallistuin kuitenkin Mikkeli-juoksuun joka meni tällä kertaa läpi hölkäten. Seuraavalla viikolla suunta olikin Lappi ja Kiilopää. Reissu oli melko pikainen mutta ehdin kuitenkin huiputtamaan Kiilopään sekä toteuttamaan 55km vaelluksen jossa vierähti aikaa 8 tuntia.

Kiilopään tunnelmia

Kiilopää

Lapin kesä

Neitvuoren tunnelmia

Hiidenkota

polkujuoksua Neitvuoren päällä

Neitvuoren lampaat






















Seuraavana viikonloppuna oltiinkin jo Tampereella jossa tytöt Saaga, Iiris, Liisa ja Aada juoksivat T15 4x800m SM viestin. Suoritus päättyi vaihtorikkoon ja hylkäykseen mutta mielestäni kyseessä oli kuitenkin tärkeä opintomatka.

maailmanennätyskenttä

Lauri Viita

Ratinan stadion, hetki jälkeen hylkäämisen













Ehdin myös piipahtaa polkujuoksun merkeissä Lahden Tiirismaalla ja Heinolassa.

Heinolan kirkonkylä

Näkymä Rautvuorelta

Rautvuorella

Tähtihovin sillan alla













Heinäkuun puolessa välissä järjestettiin polkujuoksutapahtuma nimeltä Antin Tallin maraton. Se oli hauska tapahtuma vaikka osa potentiaalisista osallistujista oli ties missä. Paljon tuli heinä-elokuun aikana pyörittyä näitä Mikkelin lähimetsiä polkujuoksun merkeissä. Esimerkiksi Astuvansalmi, Kirkkokivet ja Otavan Hiidenvuori kuuluivat ohjelmaan. Myös aivan kaupungin ytimestä löytyviä mielenkiintoisia polkujuoksupaikkoja tuli koluttua.

jalkataiteilua taideteoksella

Antin Tallin maratoonareita

Sami juomatauolla (Antin Tallin maraton)

Antin Tallin maraton, Kirkonvarkauden silta

Otava, Hiidenvuorenjuuri (kuva Sami Karejoki)

matkalla Kirkkokiville

Astuva


Suosikkiharjoituspaikaksi muodostui kuitenkin Tornimäki. Heinäkuun viimeisenä päivänä toteutimme Samin kanssa hullun idean ja juoksimme Tornimäellä puolimaratonin (21km). Aikaa vierähti 2h 40min mutta reitillä oli nousua 1650 metriä eli peräti 30 kertaa Tornimäen päälle. Myös joitakin juoksuryhmäläisiä osallistui Tornimäen harjoituksiin mikä lämmitti valmentajan mieltä.

jos ei maailman niin Tornimäen huipulla (kuva Sami Karejoki)
Juoksuryhmän harjoittelua ja kilpailemista varjosti urskin remontti. Tästä huolimatta menestys 9-15v pm kisoissa sekä seuracupissa oli edellisvuoden kaltainen ja myös pm viesteistä tuli kohtuullinen menestys. Minulle valmentajana oli kuitenkin kovin juttu heti pm viestien jälkeisenä päivänä käyty 2000m kilpailu jossa useampi juoksuryhmäläinen teki Suomen kärkipään tuloksia sarjoissaan ja piirin ennätyksiäkin syntyi laskujeni mukaan kolme kappaletta (Saaga T12, Silja T9, Ville P10).

2000 metrin juoksijoita Ristiinassa
Nyt keskiviikkona osa ryhmäläisistä kisasi elokuun kisoissa Jyväskylässä. Yhteensattumien ja sairastelujen vuoksi siitä ei tullutkaan samanlainen "yhteismatka" kuin viime talvena Hipposhalliin. Uusittu Harjun kenttä käytiin kuitenkin korkkaamassa ja minulle tärkeintä oli että tänäkin vuonna jatkui 10000 metrin juoksun kisaputki joka on alkanut 2006. Olen vuoden 2011 jälkeen kilpaillut ratakympillä hyvin harvakseltaan muualla kuin Mikkelissä: 2012 Parikkalassa ja 2015 Asikkalassa. Tänä vuonna Mikkelin kymppiä ei kuitenkaan harmikseni järjestetty joten oli pakko lähteä kauemmas enkä kadu. Urheilijana reissu antoi paljon potkua jatkoa ajatellen. Juoksun ajankohta klo 20:50 oli aivan liian myöhäinen mutta silti Harjulla riitti vielä toimitsijoita ja joitakin yleisön edustajiakin seuraamaan uhanalaista urheilulajia.

Meitä kilpailijoitakin oli radalla kuusi joista tosin naisten sarjalainen joutui keskeyttämään. Sijoituin neljänneksi joka tyydytti sijoitustavoitteeni vaikka alkumatkalla etenimmekin vuorovedolla Vaajakosken maratoonari Antti Hyttisen kanssa. Minulle oli kuitenkin melko selvää etten tule maaliin asti kestämään Antin mukana, sen verran omat vetovuorot ottivat voimille eikä juoksu myöskään lähtenyt "kulkemaan" vaikka yritin muutaman kerran irtiottoa. Omat voimat vain kuluivat. Hävisin nyt Konsta Vilkmanille yli kierroksen (Asikkalassa 2015 voitin Konstan) joten HCM:n kakkossijan ajoista on tultu kunnossa melkoisesti alaspäin. Suunta on kuitenkin tällä hetkellä ylöspäin. Kisan voitti odotetun ylivoimaisesti Jaakko Nieminen joka saattaa olla todella kova luu kahden viikon päästä Jyväskylän SM maratonilla. Myös Henri Manninen oli katsomassa kisaa joka juoksee nyt viikonloppuna Tukholmassa maaottelukympillä. Yleisön joukossa oli myös legendaarinen urheilukirjailija Erkki Vettenniemi jota en ole nähnyt vuosiin. Mukava oli pitkästä aikaa tavata tämä fanaattinen perinteisen kilpakestävyysjuoksun ystävä ja maineikkaan Tuppukylä-juoksun "isä".

Kisaan ilmoittautunutta Miika Takalaa en sentään paikalla nähnyt. Hän ilmeisesti säästää voimia SM maratoniin. Miikalla on muuten mahdollisuuksia Suomen ennätykseen peräkkäisten ratakympin vuosien määrässä. Niitä on nyt hänellä 19 eli saman verran kuin Jaakko Kerolla jonka putki kuitenkin katkesi muutamia vuosia sitten. Mitään virallista tilastoa ei tässä "lajissa" ole olemassa mutta esimerkiksi seuraavia suorituksia bongasin tilastopajasta: Max Holmnäs 17, Rauno Mattila 15, Pasi Mattila 15, Jussi Utriainen 14, Harri Hänninen 13, Tenho Salakka 13, Paavo Pystynen 16, Reino Paukkonen 16, Mikko Ala-Leppilampi 13, Lasse Viren 11, Martti Vainio 11. Laji on sikäli kova että jos yksikin vuosi jää välistä se on sitten käytännössä siinä.. On paljon muitakin 10-15 peräkkäisenä vuonna kympin juosseita, ratakympin juoksu kun on ehdottomasti suomalainen urheilulaji nro 1 ja se on myös syytä jokaisen urheilun seuraajan tiedostaa näin Suomen täyttäessä 100 vuotta.

Laji on myös vaativa. En voi olla tulokseeni (34.55) täysin tyytyväinen vaan odotin paljon enemmän. Juoksin viikko sitten perjantaina Mikkelin urheilupuiston ylätasanteella vauhtikestävyysharjoituksen 8km vauhdilla 3.35/km sykkeen ollessa vai 151 joka on minulla aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä. Ylätasanteen alusta on erinomainen juosta mutta silti kuitenkin hitaampi kuin rata joten tuon perusteella voisi olettaa että n. 33 minuutin kunto olisi mahdollinen. En ole kuitenkaan tällä hetkellä vielä varsinaisessa kilpajuoksukunnossa. On eri asia hölkkäillä ylös alas mäkiä, polkuja ja tuntureita kuin tehdä kestävyysjuoksun lajiharjoittelua. Tavoitteeni on päästä vähintään samaan kuntoon kuin 2010 jolloin olin Kalevan kisoissa kympillä 9:s. Tilastopajaa tutkiessani huomasin mielenkiintoisen yksityiskohdan. Sinä vuonna juoksin Mikkelin helteisessä urskissa kympin 2 sekuntia nopeammin kuin Hannes Kolehmainen 1920-luvun alussa! Tuosta saavutuksesta voin olla ylpeä.

Speed Goat 1 valmiina Italiaan

nilkka + tuki 8 päivää ennen MM kisoja

HokaOneOne Tracer2

taustalla Laajalampi (kuva Sami Karejoki)

SpeedGoat2 takana 5 tuntia


Eräs mielenkiintoinen syypää siihen miksi viikko sitten perjantaina kulki niin hyvin saattaa löytyä yllättävästä seikasta: Juoksin HokaOneOne Tracer2 tossuilla. HokaOneOne on erittäin jännittävä ja potentiaalinen kenkä mullistamaan juoksu-urheilun välineurheiluna. Italian MM-kisoissa kilpailin HokaOneOne SpeedGoat kengillä ja ne toimivat erittäin hyvin. Olen myös testaillut HokaOneOne SpeedGoat2 mallia joka on just eikä melkein polkujuoksuun tehty. Sekin on osoittautunut hyväksi joskin viime lauantaina jokin raja tuli vastaan kun olimme Samin kanssa juoksemassa Naisvuorella mäkijuoksuharjoitusta. Sateen liukastamalla kalliolla olin lentää selälleni kun SpeedGoat2 ei pitänytkään, viime tipassa säilytin tasapainoni. Tuollaisissa harjoituksissa tulee olla aina tarkkana väsymyksen kanssa. Eilenkin urskissa katsoin sydän syrjällään kun tytöt innostuivat kovasti porrashyppelyharjoituksesta ja halusivat kerta toisensa jälkeen parantaa aikaa. Muutama läheltä-piti tilanne oli ja ne johtuivat tasan tarkkaan siitä kun urheilija alkaa väsyä. Valmentaja näkee sen sivusta, juoksija itse ei huomaa. Innostus ja rohkeus nimittäin tuon tyyppisessä kasvaa samassa suhteessa kuin lihasväsymys.

Hieman samantyyppinen kuvio on mielestäni myös ultrajuoksuissa. Vaikka olen tehnyt tänä kesänä useitakin 5-8 tunnin juoksulenkkejä niin jätän kuitenkin huomisen Nuuksion 70km kisan väliin koska en tunne olevani vielä valmis. Kun lähden ultrakisaan haluan juosta sen kunnolla enkä vain kiertää läpi. MM-Italia oli kokemuksenhakumatka jossa tärkeintä oli läpipääsy. 8 päivää ennen kisaa meni nimittäin nilkka ympäri. Mitään ei murtunut mutta nilkka turposi ja oli kipeä. Lääkäristä sain nilkkatuen. Kuusi päivää ennen kisaa kävin suolla kävelemässä joka hieman auttoi mutta sitten paraneminen pysähtyi. Italiassa kuitenkin Oravamäen Jani teippasi nilkan ja pystyin juoksemaan kivutta. Sen jälkeen en ole tarvinnut teippejä eikä ole nilkka vaivannut. Joku sanoi että kun kerran menee niin sitten menee aina. Ei pidä paikkaansa. Nöyrä joutuu kuitenkin luonnon edessä olemaan.
Mikkeli Trail kärkikolmikko Jani, Reijo, Ismo (kesäkuu 2017)

Elokuussa onnistuneen vk treenin jälkeen (kuva Tapani Nisonen)



Seuraava haaste olisi kuitenkin tiellä ja hieman lyhyemmällä matkalla kun ylihuomenna olisi tarkoitus kisata puolimaratonilla Lahdessa. Tänään on syksyn ensimmäinen päivä, kesä on ohi, sen kunniaksi pitäisi kai lähteä iltalenkille.

Täysin huomiotta en kuitenkaan huomista Nuuksion kisaa jätä koska mukana on useampi valmennettava. Eija on naisten sarjan neljäntenä Trail Tour Finlandin pisteissä vaikka on kisannut vasta kaksi osakilpailua. Karhunkierroksen voitto ja hyvin sujunut Pallaksen kisa ovat nostaneet hänet noinkin korkealle kokonaissijoitukselle. Kalevan kisojen 10km jäi sairastelun takia väliin mutta toivottavasti Eija nähdään ensi vuonna Jyväskylässä. Henri Ansion tyyliin kovimmat polkujuoksijat pärjäävät myös radalla ja tiellä. Lasten sarjassa mukana ovat ainakin Ville, Eetu ja Silja, varmasti aivan korkeimmilla sijoilla. Lisäksi on muitakin Antin Tallin edustajia mukana.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

viikko 19/torstai-sunnuntai: kevätflunssa

Torstaina en juossut metriäkään. Koulujenväliset maastot oli ja juoksuryhmän tytöt voitti kaikki sarjat, pojissakin pari voittoa. Melkein 600 juoksijaa. Lähes 20 vuotta on pidetty näitä maastoja tuolla samalla radalla. Ei se nyt ainakaan juoksun tasoa täällä Mikkelissä heikennä. Viime vuosi jäi väliin, nyt maastot oli siirretty vanhalle paikalleen kevääseen. Lunta satoi ja reitti oli mulloksella. Silti Aada oli ensimmäinen tyttö koskaan alle 3 minuutin (2:59)

Illalla oli urskissa harkat ja kylmä sää jatkui. Tuli vähän kolhujakin. Ei kai vakavampaa.

Perjantai oli synkkä päivä. Tein lopullisen päätöksen että lähden Italiaan mutta jouduin tekemään sen yskien ja keuhkoputkentulehdusta peläten. Siihen kasaantui myös muita murheita ja stressiä. Pää meinasi hajota.

Lauantai oli uusi päivä. Käytiin Tornimäellä. Rata tarkistusmitattuna 3.4 kilometriä, nousua 270m, Veikolla meni aikaa 23:18 ja Emmalla 28:08. Saivat kunnian olla ensimmäisiä reitin läpi juosseita. Urskissa ohjasin Amandalle pikajuoksua. Illalla kävin itse taas lenkillä. 2 kilometriä.

Tornimäki kesällä 2015


Tänä iltana juoksin 8km 44 minuuttiin (5.30/km) sykkeellä 113. Tälle viikolle juoksua 30km ja nyt on toukokuulle 195km mutta ei tässä auta muu kuin jatkaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

viikko 19/keskiviikko: kuudes peräkkäinen

Nimittäin kuudes peräkkäinen katuviestivoitto Antin Tallille Mikkelin katuviestin yhteisösarjassa ja vieläpä kuutosvoitto. Itse juoksin ensimmäisen osuuden 240 metriä. Viestiä jatkoivat Saaga, Liisa, Aada ja Veikko. Naisten sarjassa Antin Talli otti hopeaa MiKV:n pikajuoksijoiden perässä. Taakse jäi kuusi joukkuetta. Neela taisteli hienosti pronssista vaikka joutuikin tyytymään viidenteen sijaan. Ensi vuonna juoksuryhmän tytöt ovat varmasti jo mitaleilla.
Antin Talli Mikkelin katuviestissä (kuva Mikko Rahikainen)

Juoksin yhteensä vain 4km sillä vilustuin eilen ja kannustin ääneni käheäksi joten nyt on lievät flunssaoireet päällä. Toukokuun ensimmäiseen kymmeneen päivään kertyi 185km juoksua. Jospa huomenna pystyisi taas vähän hölkkäilemään ja lauantaina uudestaan treenin makuun. Oli jokseenkin viisas ratkaisu jättää kilpasarjan 480 metrin startti väliin ja antaa Veikolle yhteisösarjan ankkuriosuus.

Tällaisina päivinä ei osaa flunssastakaan masentua. Yhteensä 32 juoksijaa oli Antin Tallin joukkueissa katuviestissä mukana. Se loi kylmään säähän uskomatonta lämpöä josta on hyvä jatkaa urheilua. Yritin myös motivoida naisjoukkuetta Minna, Liisa, Aada, Elsa, Aada että ensi vuonna hopea muutetaan kullaksi ja rohkeasti neljän minuutin alituksen kimppuun. Uskon että ainakin johonkin heistä se tarttuu.

tiistai 9. toukokuuta 2017

viikko 19/tiistai: Savonlinnan katuviesti

Juoksua kertyi vain 6 kilometriä. Ei se mitään.

Tyttöjen toinen sija Savonlinnan katuviestissä
korvasi oman lenkkeilyn vähyyden. Onnittelut
Neela, Liisa, Sofia, Kaisa, Aada. Ensi vuonna
voitto?  Nyt viesti lähti käyntiin Neelan (10v)
kolmossijalla, Liisa kavensi eroa, Sofia nosti tasoihin,
Kaisa vaihtoi toisena ja Aada vielä tavoitti kärkeä.

Loppuverryttelyllä käytiin Kasinosaaressa. Nyt on minulla vähän kurkku karhea,
oli kylmä keli, mutta jospa tämä tästä. Mikkelissä illalla katuviesti.
7 + 4 joukkuetta tulessa.

maanantai 8. toukokuuta 2017

viikko 19/maanantai: kohti uusia voittoja

Minivalmennuksessa oli tänään Ilona, Tiina, Veera ja Jed. Aluksi juoksimme kaksi kierrosta ylätasanteella jonka jälkeen opettelimme voimistelua urskin uusilla hienoilla telineillä. Kiitos kaupungille että toteutitte toiveet leuanvetotangoista ja nojapuista.

Sen jälkeen ohjelmassa oli kumimoukarin heittoa, pyörähdystekniikkaa. Jonka jälkeen haimme telineet ja jokainen asetti ne radoille. Sitten tehtiin aitakävelyjä, hyppelyjä ja juoksuja jonka jälkeen takaisin telineille ja lapset opettelivat lähtöä. Erilaisia harjoitteita. Sitten juoksimme aitoja ja lopuksi 100 metriä: Veera (9v) 16.3, Jed (10v) 16.8, Tiina (10v) 19.5 ja Ilona (9v) 19.7

Ennen minivalmennusta kävin Tornimäellä jossa juoksin 4km siten että nousua yhteensä 275 metriä. Vauhti oli 6.30/km ja syke 137. Jyrkkien nousujen lopussa syke nousi 152-156 ja loivien nousujen lopussa 150 pintaan. Jyrkät nousut 10min/km, loivat nousut 7min/km. Laskuissa syke putosi 130-140 vauhdin ollessa 4-5min/km. Illalla vielä pari kilometriä hölkkää. Yhteensä juoksin tänään 11km eli nyt on toukokuulle koossa 176km.
minivalmennusryhmäläisiä Kuvansissa

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

viikko 18 yhteenveto: 165km

Tänään juoksin yhteensä 24km. 2/3 siitä oli kilpailusuorituksia SM maastojuoksuissa. Pitkällä matkalla olin 36:s ja lyhyellä matkalla 57:s. Muutama ukko jäi taakse. No tulipahan juostua. Ehkä tuossa on muitakin arvoja. Mukava pitkä päivä Vierumäellä. Tuttuja juoksijoita ja ihmisiä yleisössä, valmennettavia radalla. Nyt olen startannut SM maastoissa urallani 10 kertaa. Se on oikeastaan aika vähän koska maastojuoksu on minulla ollut se paras laji. Siihen nähden myös SM maastot ovat aina menneet penkin alle eikä tämäkään vuosi tuottanut poikkeusta mutta nyt se oli ihan kunnosta kiinni. Pitkä matka oli suorituksena tahmea, nelonen kulki muuten olosuhteisiin nähden ok mutta mitään kiriä ei irronnut. Ovathan nuo valtavan kovat kisat, todellinen tason mittari, sanoisi entinen mies paikallislehden yleisöpalstalla.
SM maastoissa 2015 Imatralla
Pääsin kuulemma telkkariinkin - lähtöviivalla - mutta ehkä minulle sittenkin tämän viikon kovin juttu oli että juoksin yhteensä 165km. Pitkästä aikaa juoksuharjoitusviikko. Ehkä tämä tästä. Tuommoisia kun taputtelee sen kymmenkunta peräkkäin niin pärjää ainakin täällä Mikkelissä.

Olisihan se hienoa pärjätä joskus jossain muuallakin. Tai jos vaikka valmennettavat pärjäisivät.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Viikko 18/lauantai: Ilvespolku alle 2 tunnin

Tarkalleen ottaen 1h 18min 59s / 13km keskisykkeellä 118, korkeimmillaan mäessä 138 vaikka korkeimmat nousut kiertelin. Juoksin Heinolasta Vierumäelle katsomaan Flying Finns maastoja. Menestys juoksuryhmäläisillä olikin hyvä. Neela oli 2:s, Aada 4:s ja Veikko 5:s. Myös muut sijoittuivat hyvin. Kaiken kaikkiaan juoksin tänään 19km joista Ilvespolun lisäksi 2km verryttelyä Aadan kanssa, 1km juoksijoita kannustaen ja 2+1km iltalenkkinä. Nyt on koossa 141km toukokuussa ja tällä viikolla. Aamulla takaisin Vierumäelle jossa SM maastot.
Vierumäellä 2015